Paatsaman marjoilla värjäys - toistaiseksi kaikki hyvin! / Dyeing with Buckthorn berries - so far so good

Keräsin syyskuun alussa kesämökin rannasta useita litroja paatsamanmarjoja. Suurimman osan pakastin (ehkä niillä voidaan leikkiä ensi kesän Värjäripäivillä...), mutta yhden vajaan litran annoksen laitoin jääkaappiin. Värjäämään ehdin vasta lokakuun alussa, mutta marjat olivat kyllä ihan hyvässä kunnossa. Keitin marjoja ensin puoli tuntia. Värjäsin Nalle-lankaa (75% villaa, 25% polyamidia) 50 g:n vyyhtejä samoilla marjoilla niin monessa liemessä peräkkäin kuin vain väriä tuli (tulokset ovat kuvassa). Useimmat värjäykset tein niin, että laitoin langat marjojen sekaan kattilaan ja kuumensin ne sitten värjäyslämpötilaan. Toistaiseksi langat näyttävät hienoilta, mutta en ole vielä huuhtonut niitä, joten aika näyttää miten sitten käy.

Tällaisia värejä sain:
I: lanka marjojen seassa 60 minuuttia, ilman alunaa, väri violetti
II: lanka marjojen seassa 60 minuuttia, ilman alunaa, väri vähän vaaleampi violetti
III: valmiiksi alunalla puretettu lanka marjojen seassa 60 minuuttia, väri siniharmaa
IV: lanka marjojen seassa 60 minuuttia, puretus samanaikaisesti alunalla, väri siniharmaa
V: lanka laitettu marjojen sekaan kuumaan liemeen, lisätty alunaa, annettu seisoa kuumentamatta enempää 1 vuorokausi, väri siniharmaa
VI: lanka marjojen seassa 60 minuuttia, puretus samanaikaisesti alunalla, jätetty lanka liemeen seisomaan 5 vuorokaudeksi, väri tummanvihreä
VII: tässä vaiheessa liemi siivilöity, lanka värjätty ilman alunaa 60 min, väri sammaleenvihreä
VIII: lanka värjätty 60 min, puretus samanaikaisesti alunalla, tässä vaiheessa lanka näytti vaaleanvihreältä, lisäsin kokeilumielessä soodaa, tuloksena keltainen väri
Enempää en jaksanut värjätä.

Minusta tämä oli hyvin mielenkiintoista, paljon kokeiltavaa jäi vielä jäljelle. Mutta ensin aion huuhtoa nämä langat ja tehdä jonkinlaisen valonkestotestin, että näen onko kokeilu vaivan arvoista. (Itse asiassa olen kerran aikaisemmin jo värjännyt pienet vyyhdit samaan tapaan, mutta testit ovat tekemättä koska olen hukannut ne vyyhdet johonkin tähän taloon jossa on aika paljon tavaraa...). Kerron lisää kokemuksia sitten tuonnempana.


I picked several litres of Buckthorn berries last September, and I dyed these yarns with less than one litre of those berries. I dyed the yarns (75% wool, 25% polyamid blend) in 50 g skeins, one after the other in the same hot dye bath, for which I boiled the berries for half an hour. Numbers I and II are dyed with the berries in the bath, without alun, for 60 minutes. Number III was a skein premordanted with alun, dyed with the berries in the bath for 60 minutes. Number IV was dyed with the berries in the bath, with alun mordanting for 60 minutes. Number V was put in the hot dye bath, with the berries in the bath, with alun mordant, and then just let stay there for 24 hours. Number VI was put in a cold dye bath, heated, alun mordant added, and after 60 minutes dyeing let stay in the bath for 5 days. Number VII was dyed in a dye bath from which the berries were removed, without alun for 60 minutes. Number VIII was dyed as the previous one, but in an alcalic dye bath. At the moment the yarns look great - but I haven't rinsed them yet! We'll see what happens when I do that. But anyway, this was a very interesting experiment.

Raparperinjuuret - hauska tuttavuus! / Rhubarb roots

Tutustuin raparperinjuuriin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, kun käänsin raparperipuskan vieressä olevaa kukkapenkkiä ja käteeni osui outo juuri. Aloin kiskoa sitä irti maasta, ja sitä vain jatkui ja jatkui - alkoi jo hirvittää mikä sieltä tulee! Lopulta kourissani oli noin käsivarren mittainen ja paksummasta päästään käsivarren paksuinen, pehmeää porkkanaa muistuttava juuri. Päättelin sen olevan peräisin raparperista, ja koska hämärästi muistin lukeneeni, että sillä voi värjätä lankoja, aloin kokeilun. Pilkoin juuren palasiksi kirveellä ja laitoin likoon - keltaista väriä irtosi veteen heti. Keitin siitä väriliemen ja siivilöin. Kun sitten värjäsin lankoja, sain sekä normaalilla kuumalla värjäyksellä että myös ihan vain seisottamalla lankaa liemessä hienoja keltaisia ja oranssinruskeita värejä. Alunaa en kaikissa värjäyksissä edes käyttänyt, kun muistin että raparperi itsessään on jo puretuskasvi.

Kun minulla viime elokuussa oli Hämeen Keskiaikamarkkinoilla myynnissä värjäämiäni lankoja, tuli erään rouvan kanssa puheeksi tämä raparperinjuurijuttu. Hänpä riemastui ja sanoi, että kun hänen pitäisi hävittää puutarhastaan muutama iso raparperipuska, niin huolisinko minä ne juuret. Ja minähän sanoin tietysti huolivani, ja niinpä hän toi minulle heti sunnuntai-iltana markkinoiden päätyttyä kaksi isoa säkillistä rapareprinjuuria. Ne olivat aika hurjan näköistä tavaraa, isoja muhkuroita ja pitkiä kärsiä. Eipä siina muu auttanut kuin käydä käsiksi. Pesin juuret saavissa ja rupesin pistämään niitä kirveellä palasiksi - yllä oleva kuva on tästä tilanteesta. Eivät ne juret kauhean kovia ole, mutta kätevimmin ne kirveellä saa pienittyä.

Osan jurenpalasista kuivasin pihalla pressun päällä tulevaa käyttöä varten, osalla värjäsin heti (lankana luonnonvalkoinen 7 veljestä ja Nalle). Alla olevassa kuvassa on tuloksia: Vasemmanpuoleinen kerä on ensimmäisestä värjäyksestä, johon keitin väriliemen tavalliseen tapaan ja siivilöin sen, mutta värjäsin lankoja kylmässä liemessä seisottamalla 2 vuorokautta. Sitten liemi joutui muitten kiireitteni takia seisomaan pihalla monta päivää, jolloin se taisi vähän käydäkin. Keskimmäinen vyyhti on tällä liemellä värjätty, tavalliseen tapaan keittämällä. Käytin sekä purettamattomia että valmiiksi alunalla puretettuja lankoja, molempiin tuli samanlainen punertavanruskea väri. Oikeanpuoleinen vyyhti on kolmannesta jälkivärjäyksestä, jossa värjäsin lankoja tavalliseen tapaan kuumassa ja alunalla purettaen.

Aika mukava ja riittoisa värjäyskasvi tämä raparperinjuuri!



I have experimented dyeing yarns with rhubarb roots, and got some very good results. The image in the beginning of this entry shows the rhubarb roots being cut to pieces with an axe (they are not hard, but this is the easiest way to cut them). I boiled the pieces in water to make a dye bath, and then dyed natural white wool blend yarn (75% wool, 25% polyamid). The picture above shows the results: The ball on the left is dyed first, letting it stay in the cold dye bath for two days, no mordant was added. The skein in the middle is dyed in the same dye bath, which had stayed in the pot for several days and fermented a little. The yarns were dyed in a normal hot procedure, letting them simmer for one hour. The resulting colour was the same with and without alun mordant. The skein on the right side is dyed after that in the same dye bath, hot and with alun mordanting.

I think the rhubarb roots are an interesting dye plant!

Vielä löytyy veriseitikkejä!

Kun viikonloppuna kävin etsimässä (ja löytämässä) suppilovahveroita syödäkseni, niin vieläpä löytyi pieni pussillinen veriseitikkejäkin - ja onhan kuvan keskellä yksi verihelttaseitikkikin. Eilen löysin tämän kasan, tänään vähän pienemmän. Tämänpäiväiset olivat jo valmiiksi vähän jäässä, mutta pakastimeen minä ne pistinkin, en viitsi alkaa näin pieniä määriä kuivurilla kuivaamaan.

Pitkä on ollut veriseitikin kasvukausi tänäkin vuonna: ensimmäiset löytyivät jo heinäkuun lopulla, joten satoa on tullut 2 ja puolen kuukauden ajan. Verseitikki on siitä mukava, että sen kasvupaikoilta löytyy usein samalla mustikoita ja nyt suppilovahveroita, joten kivikautisten aivojensa keräilyviettiä voi toteuttaa oikein kunnolla.

Veriseitikki on aika ovela otus: se on hyvä piiloutumaan ja maastoutumaan. Se kasvaa aina taatusti sen kiven tai mättään TAKANA, jonka tältä puolelta sitä etsii. Ja se on todella nopea nousemaan maasta (tai ainakin siltä tuntuu): paikassa, jossa äsken ei ollut yhtään veriseitikkiä, on niitä ykskaks monta kun sinne päin katsoo uudestaan. - Hauska sieni kaiken kaikkiaan, ja niin mukava ja helppo värin antaja!

13.10. Lisäsin vielä kuvan veriseitikillä värjätyistä langoista: alimmainen on ensimmäisestä värjäyksestä, lankana vaaleanharmaa 7 veljestä (75% villaa, 25% polyamidia), keskimmäinen vyyhti on kolmannesta väjäyksestä ja ylimpänä olevat kerät toisesta värjäyksestä (lanka kaikissa luonnonvalkoinen 7 veljestä). Nämä värjäsin jo aikaisemmin, elokuussa.

Even though it's almost the middle of October, I could find this weekend some Cortinarius sanguineus mushrooms in the forest. They are fantastic mushrooms for dyeing yarns, and searching them in the forest is great fun. It can almost be described as hunting for them, because they are very clever in hiding behind stones and hummocks. Their season has been long this year, because I found the first ones in the end of July. One can dye beautiful red, orange, and pink colours on wool yarns with them.

Oct. 13. I added a photo of some yarns dyed with Cortinarius sanguineus mushrooms: the skein at the bottom is from the first dye bath (the yarn was light grey wool blend with 75% wool and 25% polyamid), the skein in the middle is from the third dye bath and the balls at the top from the second dye bath (the yarn in these was natural white wool blend). - These yarns I have dyed earlier last August.

Morsinkovärejä omalta pihalta

Ehdin juuri ja juuri kerätä syksyn morsinkosadon takapihalta ennen viime viikon yöpakkasia. Vaikka viljelmäni on aika säälittävä - muutama morsinko kukkapenkissä rikkaruohojen seassa - ja vaikka sain siitä nyt lehtiä vain puoli ämpärillistä, niin olen silti oikein tyytyväinen värjäystulokseen. Käytin norjalaisvalmisteisia Maija- ja Janne-lankoja, jotka ostin Wetterhoffilta ja jotka ovat ihania värjättäviä ja neulottavia (85% villaa, 15% polyamidia). Kuvassa ovat tulokseni: I-väri (kaksi vasemmanpuoleista vyyhtiä), II-väri (kaksi seuraavaa vyyntiä) ja sitten III-, IV- ja V-väri (vyyhti kutakin). Kaksi viimeistä värjäystä tein siten, että annoin vyyhden olla liemessä yön yli, ja tuloksina oli oikein hauskat vedenvihreä ja vaaleankeltainen väri (keltaista en ole muistaakseni aikaisemmin morsingolla saanutkaan).
Värjääminen tapahtui tällä kertaa kyllä aika hasardihommana, sillä välineistöni oli melko puutteellinen. Ei ollut vaakaa, koska se kastui Värjärikillan Värjäritapahtumassa eikä suostu enää näyttämään numeroita. Ei ollut pesusoodaliuosta, koska se oli loppunut, käytin siis tavallista värjäyssoodaa. Ei ollut pH-paperia, koska rulla on edelleen hukassa (omassa talossani) Värjäritapahtuman jäljiltä. Lämpömittari sentään toimi.

Here are the results of my woad (Isatis tinctoria) dyeings from last week. I had some woads growing in a flower bench in my backyard, and even though I only "harvested" half a bucket of leaves from them, the colours I got were very pleasing. The two skeins on the left side are from vat #1, the next two skeins from vat #2, and the next ones from vats #3-5 (0ne skein from each). The two last colours I got by letting the skeins stay in the vat overnight, and I was quite surprised to get a light yellow colour from woad.

Uusi blogini käynnistyy PAATSAMALLA

Perustin tämän blogin kasviväjäysjuttujani varten. Mikäpä sen sopivampaa, kuin aloittaa päiväkirjanpito suosikki-värikasvillani paatsamalla, joka valittiin myös Värjärikillan vuoden värikasviksi 2010. Olen äskettäin kirjoittanut paatsamasta artikkelin Värjärikillan Värillä-lehden syysnumeroon, joka ilmestyy muutaman viikon kuluttua. Paatsaman marjoilla värjäämistä olen kokeillut juuri viime päivinä. Laitan tähän blogiini lähiaikoina kuvia ja juttuja siitä ja muista kokeiluistani paatsamalla.

I started this blog for my articles and entries about dyeing with natural colours. I wanted to start this blog with an entry about my favourite dyeing plant, Buckthorn (Rhamnus frangula). I have just written an article about buckthorn and my experiences in dyeing yarns with various parts of it (leaves, bark, wood chips, and berries). This article will be printed in the next issue of the "Värillä" magazine, published by the association of the Finnish natural dyers Värjärikilta. - I am sorry that there is no English translation of this article.