Tutustuin raparperinjuuriin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, kun käänsin raparperipuskan vieressä olevaa kukkapenkkiä ja käteeni osui outo juuri. Aloin kiskoa sitä irti maasta, ja sitä vain jatkui ja jatkui - alkoi jo hirvittää mikä sieltä tulee! Lopulta kourissani oli noin käsivarren mittainen ja paksummasta päästään käsivarren paksuinen, pehmeää porkkanaa muistuttava juuri. Päättelin sen olevan peräisin raparperista, ja koska hämärästi muistin lukeneeni, että sillä voi värjätä lankoja, aloin kokeilun. Pilkoin juuren palasiksi kirveellä ja laitoin likoon - keltaista väriä irtosi veteen heti. Keitin siitä väriliemen ja siivilöin. Kun sitten värjäsin lankoja, sain sekä normaalilla kuumalla värjäyksellä että myös ihan vain seisottamalla lankaa liemessä hienoja keltaisia ja oranssinruskeita värejä. Alunaa en kaikissa värjäyksissä edes käyttänyt, kun muistin että raparperi itsessään on jo puretuskasvi.
Kun minulla viime elokuussa oli Hämeen Keskiaikamarkkinoilla myynnissä värjäämiäni lankoja, tuli erään rouvan kanssa puheeksi tämä raparperinjuurijuttu. Hänpä riemastui ja sanoi, että kun hänen pitäisi hävittää puutarhastaan muutama iso raparperipuska, niin huolisinko minä ne juuret. Ja minähän sanoin tietysti huolivani, ja niinpä hän toi minulle heti sunnuntai-iltana markkinoiden päätyttyä kaksi isoa säkillistä rapareprinjuuria. Ne olivat aika hurjan näköistä tavaraa, isoja muhkuroita ja pitkiä kärsiä. Eipä siina muu auttanut kuin käydä käsiksi. Pesin juuret saavissa ja rupesin pistämään niitä kirveellä palasiksi - yllä oleva kuva on tästä tilanteesta. Eivät ne juret kauhean kovia ole, mutta kätevimmin ne kirveellä saa pienittyä.
Osan jurenpalasista kuivasin pihalla pressun päällä tulevaa käyttöä varten, osalla värjäsin heti (lankana luonnonvalkoinen 7 veljestä ja Nalle). Alla olevassa kuvassa on tuloksia: Vasemmanpuoleinen kerä on ensimmäisestä värjäyksestä, johon keitin väriliemen tavalliseen tapaan ja siivilöin sen, mutta värjäsin lankoja kylmässä liemessä seisottamalla 2 vuorokautta. Sitten liemi joutui muitten kiireitteni takia seisomaan pihalla monta päivää, jolloin se taisi vähän käydäkin. Keskimmäinen vyyhti on tällä liemellä värjätty, tavalliseen tapaan keittämällä. Käytin sekä purettamattomia että valmiiksi alunalla puretettuja lankoja, molempiin tuli samanlainen punertavanruskea väri. Oikeanpuoleinen vyyhti on kolmannesta jälkivärjäyksestä, jossa värjäsin lankoja tavalliseen tapaan kuumassa ja alunalla purettaen.
Aika mukava ja riittoisa värjäyskasvi tämä raparperinjuuri!
I have experimented dyeing yarns with rhubarb roots, and got some very good results. The image in the beginning of this entry shows the rhubarb roots being cut to pieces with an axe (they are not hard, but this is the easiest way to cut them). I boiled the pieces in water to make a dye bath, and then dyed natural white wool blend yarn (75% wool, 25% polyamid). The picture above shows the results: The ball on the left is dyed first, letting it stay in the cold dye bath for two days, no mordant was added. The skein in the middle is dyed in the same dye bath, which had stayed in the pot for several days and fermented a little. The yarns were dyed in a normal hot procedure, letting them simmer for one hour. The resulting colour was the same with and without alun mordant. The skein on the right side is dyed after that in the same dye bath, hot and with alun mordanting.
I think the rhubarb roots are an interesting dye plant!
