Värjärikilta ry oli valinnut tämän vuoden värikasviksi paatsaman (Rhamnus frangula), ja killan Värjäripäivillä 29.7.-1.8. Punkaharjun Vaahersalossa Mannilan maatilamatkailutilalla pidin kurssin nimeltä "Paatsamapadat". Kurssilla värjäiltiin ihanassa ulkoilmassa, järven ranalla, järvivedellä ja avotulella - ja mukavassa seurassa! Paatsamapadoissa kiehui paatsamanlehtiä, paatsamankuoria, paatsamanoksia, paatsamapuurouhetta sekä paatsaman marjoja. Paatsamasta saadaan näitä eri osia käyttäen laaja skaala värejä. Tuossa kuvassa on minun viime vuoden aikana paatsamalla värjäämiäni lankoja, vasemmalta lukien paatsamarouheella, paatsamankuorilla, -oksilla ja -lehdillä sekä paatsamanmarjoilla värjättyjä lankoja. Kyllä näillä väreillä pärjää jo melko hyvin!
The Finnish guild of dyers (who use plant and other natural dyes) has selected Buckthorn (Rhamnus frangula) as their dye plant of the year. Therefore one of the workshops at their dyeing event in Punkaharju on 29.7.-1.8. was called "Buckthorn dye pots". This workshop was supervised by me, and the participants had a chance to dye with various parts of the buchthorn (which is a bush or a small tree). In the photo above are skeins dyed by me during last year, and the buckthorn parts used in these were (from the left): wood chips, bark, twigs, leaves, and berries. Does one need any other colours!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Todella hieno väriskaala.
VastaaPoistaPaatsamapuurouhe onkin mulle ihan uusi juttu ja noin hyvät punaiset vielä.
Tarkoittaako se ihan sitä puuainesta?
Miten olet käsitellyt sen rouheen, liottanut varmaan pitkään ainakin?
Leenalle (ja muillekin tietysti): Paatsamapuurouheen käytön keksin ihan itse joku vuosi sitten, kun ihailin paatsaman ruusunpunaista ydinpuuta. Rouhetta valmistan ajamalla kuoritut oksat tai kirveellä sopivan paksuisiksi halkomani rungon palat kahteen kertaan oksasilppurin läpi. Sitten vaan liotan rouhetta yön yli, keitän tunnin tai pari, ja värjään joko rouheen seassa tai siivilöidyssä liemessä. Alunaa voi käyttää, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Tuloksena on suunnilleen marjapuuronpunaista lankaa, kuparivihtrillillä sävyttäen siitä saa kuparinruskeaa. Jälkiväriä ei samasta liemestä oikein tule, mutta jos rouheen keittää uudestaan samassa liemessä, niin siitä saa taas väriä. - Silppurin läpi ajettua rouhetta voi säilyttää vaikka paperikasseissa ties kuinka kauan, ja käytetyn rouheen voi kuivata ja käyttää hienona katemateriaalina puutarhassa.
VastaaPoistaKiitos Eila, hieno keksintö!
VastaaPoistaPaljonhan maailmalla käytetään trooppisia puita värjäykseen, kummallaista että tuota ei ole aiemmin keksitty täällä. Myös lepänhän puuaines on värikästä.
Jäit värjäripäivillä lähtemättömästi mieleen, kun pistit nuo vyyhtisi kainaloosi ja sanoit jotain sellaista, enempää ei väjäri tarvitse tai voi toivoa. Olen samaa mieltä, sillä tuo yhdestä puskapuusta saatuna on värikirjoltaan uskomaton. Tuota edellä olevaa kaimani esittämää leppämurskaa voisi todella myös tosissaan ajatella.
VastaaPoistaNiin kauniita lankoja:)
VastaaPoistaPaatsamalla en ole värjännyt, ei taida oikein kasvaa meitin lähettyvillä, tai en ole tunnistanut. Mutta noin kauniita ja hienoja monia värejä saapi.
Your natural dyed yarns are so lush and wonderful. I just want to dive into those baskets of it! I will go check out the dying techniques too. Your whole blog is beautiful!
VastaaPoistaNiin kauniita värejä! Minullekkin uusi tuttavuus tuo paatsama...
VastaaPoista