Väriä lankoihin raparperinlehdistä / Dyeing yarns with rhubarb leaves

Vihdoinkin sää sallii ulkona olemisen mökillä, joten voin päivittää tätä blogiakin (nettitikun varassa ei internet-yhteys toimi sisällä mökissä). Raparperinlehdistä kerroin jo viime kerralla, ja tässä tulee sen tarinan loppuosa.

Tällainen soppa syntyi puutarhasaksilla pilkotuista raparperinlehdistä. Tämä liemi täytyy siivilöidä valoverhokankaan läpi, sillä raparperista jää paksuun liemeen runsaasti kaikenlaista hippusta.

Tavalliseen tapaan värjätyistä alunalla puretetuista langoista ei tule raparperiliemessä juuri hääppöisen värisiä, mutta ne ovat hyvä pohja päällevärjäyksille tai sävytykselle rautavihtrillillä. Itse valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Siirsin kuumat langat kuumaan veteen, johon olin liuottanut rautavihtrilliä. Katselin hetken, tapahtuuko mitään, ja kun ei näyttänyt tapahtuvan, niin liuotin veteen vähän lisää rautavihtrilliä (langat täytyy silloin nostaa hetkeksi pois). Kun langat näyttivät alkavan muuttua vihreiksi, pidin niitä kuumassa rautaliemessä noin varttitunnin, jäähdytin ja huuhdoin heti (rauta on syytä huuhtoa nopeasti pois sillä se haurastuttaa villaa).

Lopputulos oli sitten suunnilleen tämän näköinen (pyydän anteeksi kuvan huonoa laatua, otin sen kovassa kiireessä). Vasemmalla oleva vyyhti on 100% suomenlampaan villaa, oikealla oleva villa-polyamidi-sekoitelankaa.

Uuden sesongin aloitus / Beginning the new season

Alkukesä merkitsee paitsi kesän niin myös uuden värjäyssesongin alkamista. Silloin voi taas siirtyä ulos värjäämään, ja pihalta ja luonnosta löytyy tuoreita kasveja värien lähteiksi. Tässä ovat raparperinlehdet menossa pataan, pilkon ne ensin pieneksi pensassaksilla.

Ennen värjäämiseen ryhtymistä on hyvä käsitellä isompi määrä lankoja valmiiksi alunalla, niin ei sitten myöhemmin tarvitse huolehtia lankojen puretuksesta. Samalla kannattaa suoraan kehräämöistä hankitut lampaanvillalangat käsitellä koinsuoja-aineella (Eulan).

Sitten vain padat porisemaan! Hauskinta on värjätä ulkosalla ja avotulella, jos sellaiseen suinkin on mahdollisuus. Avotuli ei tietysti tarkoita ihan avonaista nuotiota, vaan on syytä rakentaa jonkinlainen tulipesä vaikka irtotiilistä, jos ei ole käytössä esim. muurattua grillaussysteemiä. Mutta kyllä ulkona (esim. omakotitalon pihalla) voi värjätä myös sähkölevyllä, niin ei tule savuhaittoja naapurustoon.

Tällainen systeemi minulla on kotipihassa. Padassa olen juuri keittänyt kuivattuja paatsamanlehtiä.

Tässä taas on mökkipihan pata, jossa on kiehumassa viime kesänä kuivaamiani lepänkuoria.

Paitsi tuoreita kasveja voi värjäyksissä siis käyttää erilaisia kuivattuja aineksia. Ja esimerkiksi juuri puunkuorille on eduksi se, että ne kuivaa ja käyttää vasta seuraavana vuonna tai vaikka myöhemminkin. Helppo kuivattu värjäysaines on sipulinkuoret, joilla jo värjäsinkin kaksi erää lankoja. Ensimmäisestä erästä tuli hienoa oranssinruskeaa, toisesta kaunista keltaista.

Limanuljaska - mitäpä siitä sitten tuli / Continued: Gomphídius glutinósus -musrooms

Kirjoitin värjäyskokeiluistani limanuljaskalla jo pari vuotta sitten tässä blogissani (ks. http://journalofadyer.blogspot.fi/2011/08/sienivarjayskokeiluja-limanuljaska.html) ja olen värjännyt tällä sienellä nyt joka syksy, koska sillä saa niin hienoja ruskeita sävyjä. Tässä on kuva yhdestä lapasparista, jonka kuvio-osassa olen käyttänyt kahta limanuljaskalla tehtyjä värejä:

A couple of years ago I wrote in this blog about dyeing with Gomphídius glutinósus mushrooms (see: http://journalofadyer.blogspot.fi/2011/08/sienivarjayskokeiluja-limanuljaska.html). I have used this mushroom every autumn, because it gives such beautiful brown colours. Here is a pair of mittens which I knitted using those yarns in the pattern.

SULOisia värejä - väriaarteita bioroskiksesta -kurssilla 1.-3.2. - Osa 2: kankaanpainanta

SULOisia värejä -kurssilla Jyväskylän Taitokeskuksessa 1.-3.2. kokeiltiin myös kankaanpainantaa bioroskiksesta löytyneillä aineksilla. Kurssilla tehtiin painopasta keltasipulien kuorista ja omenanpaloista, ja ohjaaja Ulla Lapiolahti oli lisäksi tuonut paikalle valmiita pastoja mm. punasipulin kuorista ja (käsittääkseni) raudalla terästetystä teestä.
Kasviväripainopastan valmistus on aika yksinkertaista: kasviaineksista keitettyyn mahdollisimman voimakkaaseen liemeen lisätään alunaa ja paksunnosainetta (käytimme Printex BF -jauhetta). Kuviot saadaan pysymään kankaassa höyryttämällä valmiiksi painettu kangas.
Tein muutamia painokokeiluja kankaille (puuvilla ja burettesilkki), jotka olin ensin värjännyt teeliemessä. Kankaat olivat samassa liemessä, mutta burettesilkki (joka onkin hyvää värjäytymään) imaisi itseensä huomattavasti enemmän väriä kuin puuvilla.

In the "Sweet waste colours" workshop I also made some experiments with printing fabric with waste colours. We made printing pastes from onion skins and apple pieces, and we could also use pastes made from red onion skins and iron mordanted tea.
Making a printing paste from plant dyes is really quite simple: you just cook a very strong dye bath from the plant materials and then add alun and thickening (we used Printex BF). When the printed fabrics are ready, they must then be steamed to make the patterns stay.
I made some printing experiments on cotton and burette silk fabrics, which I had first dyed in a tea bath.

Tämä on painamani puuvillakangas. Tein kuviot töpöttämällä väriä kankaalle sapluunan läpi ja leimaamalla värejä samaisella sapluunalla. Tummin väri on raudalla sävytetystä teestä, keltainen tavallisista sipulinkuorista ja vihertävä punasipulinkuorista. (Olen pahoillani, että kangas on niin ryppyinen - en ole vielä höyryttänyt, pessyt ja silittänyt sitä.)

Tämä on painamani burettesilkin pala. Tein kuviot leimasimella, jonka olen joskus tehnyt softislevystä ja puupalikasta. Käytin samoja painovärejä kuin puuvillakankaalle, mutta töpöttelin niitä kaikkia sekaisin ja vierekkäin leimasimelleni.

Välineet, joilla kankaita painoin, olivat hyvin yksinkertaisia: vasemmalla puupalaan liimattu softislevystä leikattu kuvio, oikealla pahvinen levy jossa pyöreitä reikiä (jätettä jostain stanssauksesta) ja alhaalla töpötysväline: filmipurkkiin työnnetty superlonpala.

SULOisia värejä - väriaarteita bioroskiksesta -kurssilla osa 1: värjäys

Osallistuin viime viikonloppuna 1.-3.2. Jyväskylän Taitokeskuksen kurssille "SULOisia värejä - väriaarteita bioroskiksesta". Kurssin vetäjänä oli mainio ja taitava Ulla Lapiolahti, joka on myös yksi SULOisia värejä -projektin ja blogin vetäjä (yhdessä Päivi Hintsasen kanssa). Kurssilaisia oli seitsemän ja tunnelma Jyväskylän Taitokeskuksen hyvissä tiloissa mitä mukavin.
Kurssilla värjättiin lankoja ja kankaita sekä kuvioitiin kankaita ja papereita erilaisilla yleensä bioroskiksesta löytyvillä aineksilla (kahvinporot, teenlehdet, sitrushedelmien kuoret, kelta- ja punasipulinkuoret). Värjäys- ja painantamenetelmät olivat samoja tuttuja menetelmiä, joita käytetään yleensäkin kasviväreillä värjäämisessä, ja puretusaineena käytettiin alunaa.

Last weekend I took part in a class called "Sweet waste colours - colour treasures from the recycling bin". We dyed yarns and fabrics with coffee, tea, citrus fruit peels, yellow and red onion skins. The dyeing method was the common method used in dyeing with plants, using alun for mordanting.

Tässä ovat värjäämäni langat. Lankana oli vallea beige Nalle (75 % villaa, 25 % polyamidia). Värien lähteet ovat vasemmalta lukien: sitrushedelmän kuoret, keltasipulinkuoret, punasipulinkuoret, kahvinporot. Roskisaineksista lähti siis mitä kauneimpia värejä. Tuo keltasipulinkuorten oranssinruskea syntyy, kun kuoria käyttää oikein paljon. Ja punasipulinkuorista syntyvä vihreä jaksaa ilahduttaa joka kerta.

These are the yarns I dyed. The yarn I used was a wool (75%) and polyamide (25%) blend. The colours are from left to right: citrus fruit peels, yellow onion skins, red onion skins, coffee. You can get this beautiful orange-brown colour from yellow onion skins by using a lot of skins. And the green colour you get from red onion skins is always such a treat!

Tässä ovat värjäämäni silkkihuivit. Olin värjännyt nämä jo aikaisemmin vaaleankeltaisiksi mm. mandariininkuorilla ja sienillä, mutta halusin nyt kuvioida ne. Sidoin huiveja kalalangan, puupalikoiden ja viemäriputken pätkän avulla erilaisiksi mytyiksi, jotka sitten värjäsin vahvassa teessä (sen olin keittänyt kaapin perältä löytämistäni vanhoista teenlehdistä). Tee antaa silkkiin ihanan kiiltävän värin. Tee on myös hyvin käyttökelpoista silloin, kun haluaa sävyttää jonkin kankaan hieman vanhahtavan näköiseksi.

These are silk scarfs which I had previously dyed light yellow with madarin peels and some musrooms. Now I tied them with yarn, wood blocks and a piece of plasctic pipe and then re-dyed them in a tea bath. Tea gives silk a wonderful golden colour.

Sienivärjäyskokeiluja: Limanuljaska / Mushroom dyeing: Gomphídius glutinósus

Nyt kun sienukausi alkaa taas olla huipussaan, on aika aloittaa sienivärjäyskokeilut. Ohjekirjana kokeiluissani olen käyttänyt Hjördis Lundmarkin ja Hans Marklundin tekemää pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa "Färgsvampar & svampfärgning" (MOTAGG Bokgörlag 2009).

Limanuljaskoita on tänä(kin) vuonna runsaasti metsässä. Nuoret kauniit yksilöt kannattaa käyttää ruokasieniksi, niistä saa oikein maukasta syötävää. Värjäämiseen ovatkin parhaita vanhat ja jopa yli-ikäiset, mustiksi muuttuneet sienet.

Limanuljaskoilla kokeilin viime syksynä useampaa erilaista värjäystaktiikkaa. Kaikki kuitenkin aloitin keittämällä ensin paloiteltuja sieniä vedessä 20-30 minuuttia ja antamalla liemen sitten jäähtyä.

The mushroom season is here again, and so it's time to start experimenting with mushroom dyeing. My guide book has been Hjördis Lundmark's and Hans Marklund's "Färgsvampar & svampfärgning" (MOTAGG Bokgörlag 2009) (I'm afraid it's available only in Swedish).

There are lots of Gomphídius glutinósus in the forest again this year (I'm sorry that I don't know the English names of many mushrooms, so I'll use the Latin names). The beautiful young mushrooms are good eating mushrooms, very tasty. For dyeing purposes, the old and even over-aged blackened ones are best.

With Gomphídius glutinósus mushrooms I tested several different dyeing procedures last year, but I always started by cooking the sliced musrooms in water for 20-30 minutes.

Tässä ovat langat, jotka sain tulokseksi kokeiluistani. Kaikki ovat Asa Gjestal Spinnerin Maija-merkkistä lankaa, jossa on 85% villaa ja 15% polyamidia, 50 gramman vyyhteinä. Vasemmalta oikealle:
1. Käytin n. 200g tuoreita hyväkuntoisia "aikuisia" sieniä, jotka pilkoin ja keitin 20 minuuttia. Siivilöity liemi näytti tummanruskealta. Laitoin liemeen 5 grammaa alunaa ja 50 g lankaa ja annoin seistä seuraavaan päivään. Lanka oli muuttunut vaaleanruskeaksi, mutta halusin kokeilla, saisiko siihen enemmän väriä. Kuumensin liemen lankoineen ja annoin sen sitten seistä 1,5 vuorokautta. Tuloksena oli tummanruskea lanka.
2. Käytin n. 400g tuoreita eri-ikäisiä sieniä paloiteltuina. Keitin niitä 20 minuuttia, annoin jäähtyä ja siivilöin. Laitoin liemeen 5 g alunaa ja 50 g lankaa. Kuumensin kiehuvaksi, annoin jäähtyä ja seistä (lanka liemessä) vuorokauden. Tuloksena oli vaaleamman ruskea väri.
3. Kokeilin värjäämistä pelkillä jaloilla, jotka ovat ihanan sitruunankeltaisia väriltään. Käytin 200g tuoreita jalkoja. Keitin niitä hetken, annoin jäähtyä ja siivilöin - liemi oli tummanruskeaa. Laitoin liemeen 50 g lankaa mutta en alunaa. Annoin langan seistä liemessä kuumentamatta ollenkaan 4 vuorokautta. Tuloksena oli ruskea lanka.
4. Seuraavaksi kokeilin pelkkiä lakkeja, joita oli 2-3 litraa, täysikasvuisista ja vanhoista sienistä, osa jo aika tummentuneita. Keitin niitä n. 30 minuuttia, annoin jäähtyä ja siivilöin - liemi oli vaalean punaruskeaa. Laitoin liemeen 50 g lankaa mutta en alunaa. En kuumentanut lientä, vaan annoin langan seistä siinä 3 vuorokautta. Tuloksena oli kaunis violetinruskea väri.
5. Käytin taas pelkkiä jalkoja, joita oli vajaa litra. Kiehautin ne, annoin jäähtyä ja siivilöin liemen. Laitoin liemeen 5 g alunaa ja 50 g lankaa. Kuumensin liemen kiehuvaksi, ja annoin sen sitten jäähtyä ja seistä 2 vuorokautta. Tuloksena oli vaalea keskiruskea väri.

Kuten huomaatte, en ole kokeilijana erityisen johdonmukainen, vaan kokeilen eri asioita summamutikassa. Limanuljaskalla värjäämisestä en siten osaa antaa mitään sääntöjä siitä, miten eri värisävyt varmasti saa aikaan. Mutta sen voi todeta, että kauniita värejä sillä saa tekipä niin tai näin. Nyt vain kokeilemaan, kun metsissä on juuri saatavana kaikenikäisiä ja -kuntoisia limanuljaskoita!

These are the yarns which I dyed with Gomphídius glutinósus using various procedures. The yarn I used was Asa Gjestal Spinneri's yarn "Maija" which is 85% wool and 15% polyamid. I used 50 grams skeins. From left to right:
1. I used ca. 200 grams of fresh grown-up mushrooms, which I cooked for 20 minutes. I added 5 grams of alun and 50 grams of yarn in the sieved dye bath, and let it stay till next day. Then I heated the bath and let the yarn stay in it for a day and a half.
2. I used ca. 400 grams of fresh young and grown-up mushrooms. I cooked them for 20 minutes and let cool. I added 5 grams of alun and 50 grams of yarn in the sieved dye bath, heated it and let it cool and stay for one day.
3. I used 200 grams of fresh stems, which I cooked and let cool and sieved. I added 50 grams of yarn but no alun. I let the yarn stay in the cool dye bath for 4 days wihout heating it again.
4. I used 2-3 litres of grown-up and even very old blackened hats. I cooked them for 30 minutes and let cool and sieved. I added 50 grams of yarn but no alun. I let the yarn stay in the cool dye bath for 3 days wihout heating it again.
5. I used about one litre of fresh stems, which I quickly cooked and let cool and sieved. I added 5 grams of alun and 50 grams of yarn. I heated the dye bathand let the yarn stay in it for 2 days.

As you can see, I am not very methodical in my experiments, but I think that I got some very beautiful colours from Gomphídius glutinósus mushrooms. It's really worth trying if you find these mushrooms in your forests!

Punaista paatsamalastuilla / Red colours from buckthorn chips

Nämä punertavat ja ruskeat langat olen värjännyt paatsamapuulastuilla.
I have dyed these reddish and brown yarns with buckthorn wood chips.

Kun kuoritut paatsaman pätkät halkaisee, löytyy sisältä kaunista ruusunpunaista ydinpuuta. (Kuoret pannaan talteen odottamaan ainakin vuodeksi, ja sitten niillä saa värjättyä erilaisia ruskeita värejä.)
When the buckthorn wood is split, you can see the beautiful rose-coloured heart wood. (The bark is peeled off and put in storage for at least one year - then you can dye various brown colours with it.)

Taas otan esille rakkaan oksasilppurini, ja silppuan paatsamanpätkät lastuiksi.
Here's my dear chopping machine again - I chop the buckthorn wood pieces to chips.

Lastut värjäyskattilaan. - The chips in the dyeing pot.

Lastut keitetään vedessä. - The chips are boiled in water.

Lastut siivilöidään pois liemestä, joka on kauniin punaista.
The chips are sieved off from the dye bath, which is beautifully red.

Langat värjätään punaisessa liemessä. Puretusaineita ei tarvita, koska paatsamapuu sisältää tanniinia, joka kiinnittää värin lankaan. Jos langasta haluaa ruskeaa, se puretetaan värjäyksen jälkeen kuparivihtrillillä.
The yarns are dyed in the red dye bath. No mordants are needed, because the buckthorn wood contains tannin, which fastens the dye in the yarn. If you want brown yarn, you can mordant it with copper after the dyeing.