Limanuljaska - mitäpä siitä sitten tuli / Continued: Gomphídius glutinósus -musrooms

Kirjoitin värjäyskokeiluistani limanuljaskalla jo pari vuotta sitten tässä blogissani (ks. http://journalofadyer.blogspot.fi/2011/08/sienivarjayskokeiluja-limanuljaska.html) ja olen värjännyt tällä sienellä nyt joka syksy, koska sillä saa niin hienoja ruskeita sävyjä. Tässä on kuva yhdestä lapasparista, jonka kuvio-osassa olen käyttänyt kahta limanuljaskalla tehtyjä värejä:

A couple of years ago I wrote in this blog about dyeing with Gomphídius glutinósus mushrooms (see: http://journalofadyer.blogspot.fi/2011/08/sienivarjayskokeiluja-limanuljaska.html). I have used this mushroom every autumn, because it gives such beautiful brown colours. Here is a pair of mittens which I knitted using those yarns in the pattern.

SULOisia värejä - väriaarteita bioroskiksesta -kurssilla 1.-3.2. - Osa 2: kankaanpainanta

SULOisia värejä -kurssilla Jyväskylän Taitokeskuksessa 1.-3.2. kokeiltiin myös kankaanpainantaa bioroskiksesta löytyneillä aineksilla. Kurssilla tehtiin painopasta keltasipulien kuorista ja omenanpaloista, ja ohjaaja Ulla Lapiolahti oli lisäksi tuonut paikalle valmiita pastoja mm. punasipulin kuorista ja (käsittääkseni) raudalla terästetystä teestä.
Kasviväripainopastan valmistus on aika yksinkertaista: kasviaineksista keitettyyn mahdollisimman voimakkaaseen liemeen lisätään alunaa ja paksunnosainetta (käytimme Printex BF -jauhetta). Kuviot saadaan pysymään kankaassa höyryttämällä valmiiksi painettu kangas.
Tein muutamia painokokeiluja kankaille (puuvilla ja burettesilkki), jotka olin ensin värjännyt teeliemessä. Kankaat olivat samassa liemessä, mutta burettesilkki (joka onkin hyvää värjäytymään) imaisi itseensä huomattavasti enemmän väriä kuin puuvilla.

In the "Sweet waste colours" workshop I also made some experiments with printing fabric with waste colours. We made printing pastes from onion skins and apple pieces, and we could also use pastes made from red onion skins and iron mordanted tea.
Making a printing paste from plant dyes is really quite simple: you just cook a very strong dye bath from the plant materials and then add alun and thickening (we used Printex BF). When the printed fabrics are ready, they must then be steamed to make the patterns stay.
I made some printing experiments on cotton and burette silk fabrics, which I had first dyed in a tea bath.

Tämä on painamani puuvillakangas. Tein kuviot töpöttämällä väriä kankaalle sapluunan läpi ja leimaamalla värejä samaisella sapluunalla. Tummin väri on raudalla sävytetystä teestä, keltainen tavallisista sipulinkuorista ja vihertävä punasipulinkuorista. (Olen pahoillani, että kangas on niin ryppyinen - en ole vielä höyryttänyt, pessyt ja silittänyt sitä.)

Tämä on painamani burettesilkin pala. Tein kuviot leimasimella, jonka olen joskus tehnyt softislevystä ja puupalikasta. Käytin samoja painovärejä kuin puuvillakankaalle, mutta töpöttelin niitä kaikkia sekaisin ja vierekkäin leimasimelleni.

Välineet, joilla kankaita painoin, olivat hyvin yksinkertaisia: vasemmalla puupalaan liimattu softislevystä leikattu kuvio, oikealla pahvinen levy jossa pyöreitä reikiä (jätettä jostain stanssauksesta) ja alhaalla töpötysväline: filmipurkkiin työnnetty superlonpala.

SULOisia värejä - väriaarteita bioroskiksesta -kurssilla osa 1: värjäys

Osallistuin viime viikonloppuna 1.-3.2. Jyväskylän Taitokeskuksen kurssille "SULOisia värejä - väriaarteita bioroskiksesta". Kurssin vetäjänä oli mainio ja taitava Ulla Lapiolahti, joka on myös yksi SULOisia värejä -projektin ja blogin vetäjä (yhdessä Päivi Hintsasen kanssa). Kurssilaisia oli seitsemän ja tunnelma Jyväskylän Taitokeskuksen hyvissä tiloissa mitä mukavin.
Kurssilla värjättiin lankoja ja kankaita sekä kuvioitiin kankaita ja papereita erilaisilla yleensä bioroskiksesta löytyvillä aineksilla (kahvinporot, teenlehdet, sitrushedelmien kuoret, kelta- ja punasipulinkuoret). Värjäys- ja painantamenetelmät olivat samoja tuttuja menetelmiä, joita käytetään yleensäkin kasviväreillä värjäämisessä, ja puretusaineena käytettiin alunaa.

Last weekend I took part in a class called "Sweet waste colours - colour treasures from the recycling bin". We dyed yarns and fabrics with coffee, tea, citrus fruit peels, yellow and red onion skins. The dyeing method was the common method used in dyeing with plants, using alun for mordanting.

Tässä ovat värjäämäni langat. Lankana oli vallea beige Nalle (75 % villaa, 25 % polyamidia). Värien lähteet ovat vasemmalta lukien: sitrushedelmän kuoret, keltasipulinkuoret, punasipulinkuoret, kahvinporot. Roskisaineksista lähti siis mitä kauneimpia värejä. Tuo keltasipulinkuorten oranssinruskea syntyy, kun kuoria käyttää oikein paljon. Ja punasipulinkuorista syntyvä vihreä jaksaa ilahduttaa joka kerta.

These are the yarns I dyed. The yarn I used was a wool (75%) and polyamide (25%) blend. The colours are from left to right: citrus fruit peels, yellow onion skins, red onion skins, coffee. You can get this beautiful orange-brown colour from yellow onion skins by using a lot of skins. And the green colour you get from red onion skins is always such a treat!

Tässä ovat värjäämäni silkkihuivit. Olin värjännyt nämä jo aikaisemmin vaaleankeltaisiksi mm. mandariininkuorilla ja sienillä, mutta halusin nyt kuvioida ne. Sidoin huiveja kalalangan, puupalikoiden ja viemäriputken pätkän avulla erilaisiksi mytyiksi, jotka sitten värjäsin vahvassa teessä (sen olin keittänyt kaapin perältä löytämistäni vanhoista teenlehdistä). Tee antaa silkkiin ihanan kiiltävän värin. Tee on myös hyvin käyttökelpoista silloin, kun haluaa sävyttää jonkin kankaan hieman vanhahtavan näköiseksi.

These are silk scarfs which I had previously dyed light yellow with madarin peels and some musrooms. Now I tied them with yarn, wood blocks and a piece of plasctic pipe and then re-dyed them in a tea bath. Tea gives silk a wonderful golden colour.